Maahanmuuttajanainen jää usein vaille kotoutumisen ja suomen kielen taitoa

Naisen asema on monissa maahanmuuttajakulttuureissa perinteisesti selkeämmin alisteinen kuin länsimaisessa, sukupuolten välistä tasa-arvoa toteuttavissa kulttuurissa. Muutto Suomenkaan kaltaiseen maahan, jossa naisen asema on jo pitkään ollut hyvällä tasolla, ei takaa maahanmuuttajanaiselle hyvää asemaa. Monissa perheissä mies tulee ensin Suomeen hankkimaan työtä ja järjestämään asiat niin, että perhe voi seurata perässä. Mies on oleskelunsa aikana luonut jo omia verkostoja ja tutustunut paikalliseen kulttuuriin. Vaimo tulee lasten kanssa myöhemmin ja jää usein ulkopuoliseksi näistä kontakteista ja kokemuksista. Erityisesti suomen kielen taito jää heikoksi, jos mies on tottunut hoitamaan perheen asioita. 

Naisen rooli on selkeästi olla kodinhoitaja, äiti ja lasten kasvattaja, kun taas miehen rooli on huolehtia perheen elannon hankkimisesta ja kodin ulkopuolisista asioista. Tämä luo omat haasteensa, kun muutetaan sellaiseen kulttuuriin, jossa myös naisten odotetaan osallistuvan yhteiskunnan toimintaan ja olevan oma itsenäinen, aktiivinen toimija, jonka toiminta ei ole esimerkiksi aviomiehen tahdosta riippuvaista. Kotoutumisessa juuri maahanmuuttajataustaiset naiset jäävät usein heikommalle kuin miehensä, sillä naiseen kohdistuvat odotukset huolehtia kodista ja lapsista saavat naiset usein jäämään kotiin, missä kontaktit ympäröivään yhteiskuntaan saattavat jäädä ohuiksi ja näin ollen esimerkiksi tieto omista oikeuksista ja siitä, miten vastaanottava yhteiskunta toimii saattaa jäädä hyvin heikoksi. Toisaalta, jokaista maahanmuuttajanaista ei voida rinnastaa yhdeksi suureksi monoliittiseksi ryhmäksi, vaan täytyy muistaa että jokainen tarina on kuitenkin aina omanlaisensa, ei ole kahta samanlaista tarinaa. 

 

On olemassa monia malliesimerkkejä siitä, miten hyvin vaikeistakin oloista Suomeen muuttaneista naisista on tullut hyvin olennainen osa suomalaista julkista keskustelua. Esimerkiksi Seida Sohrabi on hyvä esimerkki siitä, miten Suomeen on mahdollista kotoutua, vaikka olisikin lähtöisin hyvin erilaisista oloista ja kulttuurista. Hän puhuu maahanmuuton ja kotoutumisen merkityksestä ja kouluttaa eri alojen ammattilaisia, viranomaisia sekä maahanmuuttajaryhmiä aiheesta. Seida korostaa osallisuuden ja vastuunkannon merkitystä integroitumisessa. 

Kaikkia ei kuitenkaan voi eikä pidä laittaa vain maahanmuuttajan omasta kulttuurista nousevien asenteiden syyksi sille, miksi joillakin maahanmuuttajanaisilla kotoutuminen saattaa jäädä heikoksi. Syytä peiliin katsomiselle on myös Suomen maahanmuuttojärjestelmässä (ja byrokratiassa yleensä) joka on melko jäykkä eikä välttämättä ota laisinkaan huomioon elämäntilanteiden vaihtelevuutta, vaan pyrkii mekaanisesti menettelemään yhdenmukaisesti jokaisen asiakkaan kohdalla. Suomessa olemme tottuneet ajatukseen virkamiehen työmoraalista ja rehellisyydestä, mutta varsin monessa maassa hallinto on pikemminkin vihollinen kuin ystävä, ja myös nämä epäluulot Suomen virkavaltaa kohtaan voivat omalta osaltaan hankaloittaa yhteistyötä asiakkaan ja virkamiehen välillä. 

Suomen Punaisen Ristin Riihimäen osaston monikulttuurisuustyössä on tavoitteena parantaa myös maahanmuuttajanaisten asemaa, luoda mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen ja auttaa suomen kielen osaamisen karttumisessa. Monikulttuurisuustoimintaa pyöritetään Riihimäellä 14 vapaaehtoisen voimin. Kerran viikossa he järjestävät maahanmuuttajille Läksy helpin, jossa tarjotaan apua kouluun ja opiskeluun liittyvissä haasteissa.  Viikoittaisessa Suomi-kahvilassa voi tavata muita ja harjoitella suomen kielen puhumista sekä oppia tärkeitä taitoja ja tapoja. Kahvilan aiheet on teemoitettu kalenterin mukaan, joten keskusteluissa tulee esiin isänpäivä, äitienpäivä, perhemallit, juhannus, vappu ja Runebergin päivä. Kahvilassa on tutustuttu muun muassa liikennesääntöihin, jokamiehenoikeuksiin, sieniin, eläimiin, kasveihin ja talvella opetellaan kerrospukeutumista. Hyvinkäällä ja Riihimäellä toimivan Hyrian ammattioppilaitoksen suomen kielen kurssiin sisältyy pakollinen käynti Suomi-kahvilassa.  

– Osa osallistujista ei osaa suomea tai englantia. Englannin puhumista vältetään, jotta suomen kieli tulisi tutuksi. Suomen kielen taito on tärkein syrjäytymistä ehkäisevä tekijä, ryhmänjohtaja Sini Paajanen kertoo. 

SPR:n Riihimäen osastolla on sopimus Riihimäen kaupungin kanssa kotoutumistyöstä. SPR auttaa kotouttamistoimissa olevia arkisissa toimissa ja tutustuttaa uuteen kotiseutuun muun muassa esittelemällä lähikaupat ja selittämällä miten bussit toimivat. Apua saa tarvittaessa myös Kela- ja lääkäriasiointiin, mutta tulkkausavun antaminen on viranomaisten vastuulla. Apua pyydetään usein esimerkiksi kotiin tulleiden kirjeiden läpikäyntiin. 

Riihimäen osasto järjestää myös Naisten klubia, johon nimensä mukaisesti on pääsy vain naisilla. Se, että toiminta on rajoitettu naisille mahdollistaa musliminaisten osallistumisen ilman huiveja. Klubilla tehdään käsitöitä, yhteisötaidetta, koruja, maalaamista, piirtämistä ja askartelua. 

– Taide yhdistää, vaikkei olisi yhteistä kieltäkään, Paajanen kertoo. 

Talviaikaan Suomeen muuttaneille kotoutuminen voi olla vaikeaa, jos omassa kotimaassa ei ole samanlainen ilmasto. Pimeys, kylmyys ja sosiaalisten kontaktien puute tuovat lisähaasteita. Sosiaalitoimi saattaa ohjata hakeutumaan SPR:n toimintaan. Yhteistyötä tehdään myös paikallisen seurakunnan ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa.  

Toiminnassa on mukana monen taustaisia maahanmuuttajia, niin turvapaikanhakijoita, kiintiöpakolaisia kuin työn perässä maahan muuttaneitakin. Mukana on eri maista ja eri tilanteista tulevia ihmisiä, ja monenlaisia elämäntarinoita. Valitettavasti rasismi on monelle arkipäivää. Monikulttuurisuustyössä vietetään rasismin vastaista viikkoa maaliskuussa 12. Viikolla. Silloin tavoitteena on lisätä sekä kantasuomalaisten että maahanmuuttajien tietoutta. Teemaviikko näkyy kouluvierailuilla, joissa voidaan järjestää ruokailut eri kulttuurien perinneruuilla. Myös keskusteluissa, taidenäyttelyissä, konserteissa ja Suomi-kahvilassa teemat ovat esillä.  

 

Rasismin vastaista viikkoa vietetään suomessa vuosittain viikolla 11 tai 12, riippuen siitä mille viikolle YK:n rasismin vastainen päivä, 23.3. sijoittuu. Huomionarvoista on, että vaikka rasismin vastainen viikko on tärkeä muun muassa tietoisuuden levittämisen kannalta, se ei ole yhtä suuresti esillä kuin esimerkiksi Pride-viikko. Tähän olisi hyvä kiinnittää huomiota.  

– On tärkeä muistaa, että maahanmuuttajat haluavat olla osana yhteiskuntaa, tehdä työtä ja olla hyödyksi muille, Paajanen toteaa. 

Paajasen mukaan monikulttuurisuustyössä tärkeintä on kohtaaminen ihmisten kanssa, tervehtiminen ja hymy. Toisen ihmisen kohtaaminen on mukavaa, vaikkei olisi yhteistä kieltäkään. Monet maahanmuuttajat ovat yksinäisiä, etenkin jos ovat tulleet uuteen maahan yksin. 

Teksti: Mirko Alenius, Karoliina Leikkari, Aleksi Salonen, Laura Virta

Kuvat: Unsplash/Kizkopop, Gemmachuatran